sunnuntai, 2. toukokuu 2010

Hauska urakka valmis

 

Nyt se neuleurakka on sitten ohitse. Hauska oli tehdä tätä tilaustyötä, jopa kappaleiden yhteen ompeleminen oli hauskempaa kuin aiemmin. Ehkä se johtui juuri siitä, että neule ei tullut itselleni.

Ihastuin itsekin juuri tähän malliin, kun olen sen ensikertaa nähnyt. Eipä sitä silti omasta kaapistani vielä löydy, vaikka kaksi sellaista olen jo neulonut. Molemmat tilaustöitä. Ensimmäinen oli 7-veikasta ja tämä toinen Luxus cloudista, Novitan lankoja sekin. Tämä viimeinen lanka varsinkin oli aivan ihana neulottava, voin suositella lämpimästi. 7-veljestä oli aika raskas lanka tähän, minun mielestäni, mutta kaunis siitäkin kyllä tuli.

Tässä kuva tunikasta tilaajan yllä. Kuvaan pyydetty tilaajan lupa. Aika kiva, vai mitä? Tämä tehty siis siitä Luxus Cloudista.

Vähän suunnittelin jo, että josko tekisin itselleni tällaisen samanlaisen jostain silkin ja bambun sekoitteesta, voisi olla aika ihana kesällä ... mutta katsotaan.

Nyt on kuitenkin suunnitteilla ensin sellainen pidempi liivi, ihan jonnekin pohkeisiin saakka ulottuva. Se koostuisi erilaisista ja eripituisista suikaleista, joista osa olisi virkattu, osa neulottu, osa erilaisia kankaita, ehkä vielä nahka/keinonahka suikaleita ja helmiä ja höyheniä. Suikaleet ommellaan toisiinsa, mutta alaosassa niitä ei ommellakaan koko pituudeltaan kiinni, vaan ne jäävät auki, eri korkuuksilta. Valkoisen ajattelin siitä tehdä... se on vielä suunnitteluasteella, mutta yhtä virkattua kaitaletta olen jo aloittanut... Se olisi sellainen puolilämmin tekele kylmiä iltoja varten tai jonkun juhlamekon seuraksi tai... kyllä sille varmaan käyttöä löytyisi.

Nyt sormia syyhyttää se kaitaleen virkkaus jo niin paljon, että siirrynpä tästä koukun varteen!

tiistai, 20. huhtikuu 2010

Mutkia matkassa

juu, jääkausi loppui, mutta ongelmat jatkuu... enpä oikein tiedä mitä tehdä? Olen pyytänyt kouluttajalta lisää ohjeita, mutta hän ei vielä ole vastannut viestiini. Mutta tosiaan, pari päivää sujui hyvin, mutta sitten läjien ilmestyminen taas alkoi. Saatiin siihen ohjeeksi tiukentaa taas otetta Cocon kanssa, mutta sillä ei ollut vaikutusta. On kokeiltu pidempää lenkkiä, pitämistä siinä tilassa, johon jää kun lähdemme töihin ja kouluun, myös silloin kun olemme kotona. Mutta ei apua.

Aika voimattomaksi tuntee itsensä, kun rakastaminen ja helliminen vei koiran väärille raiteille, eikä kuri tai välinpitämättömyyskään tuo toivottua tulosta. Mitä muuta enää voi kokeilla? Toivottavasti kouluttajalla on vielä joku ässä hihassaan. Ja tuntuu kyllä ikävältä, jos koiraa ei voi jatkossakaan yhtään helliä, rakkaushan ei ole mihinkään hävinnyt, mutta sitä voi nyt välittää vain tunteiden ja sydänyhteyden kautta, ei fyysisesti.

Tuolla joskus aiemmin kirjoittelin, että neulon itselleni hametta. Se ei ole oikein edistynyt. Siksi, että on ollut muita neuleita työn alla, mutta myös siksi, että se hame ei enää puhuttele. En ole vielä raaskinut purkaa sitä, kun tein sitä jo aika pitkälle, mutta kyllä se täytyy purkaa. Ei viitsi tehdä isoa työtä, kun jo valmiiksi tuntuu siltä, että en tule sitä pitämään. Teen siitä langasta sittenkin ison hartiahuivin. Sen voi vaikka antaa lahjaksi, jos tuntuu etten pitäisi sitäkään.

Purettavan hameen alimmainen kerros menossa... tähän piti tulla 3-4 kerrosta tällaisia kaaria, mutta, kuten sanottu, purkutuomio on annettu.

Viikonloppuna olin mielenhallinta ja meditaatio kurssilla. Meitä oli mukavan pieni ryhmä ja ohjaaja ehti ohjata jokaista meistä henkilökohtaisesti. Se oli rentouttavaa ja voimaannuttavaa. Oli ihanaa, kun sai keskittyä täysin itseensä ja joku muukin otti asiasi ja mietteesi huolekseen. Miten rentouttavaa! ja miten paljon valoisammalta maailma näyttääkään, näistä pikkuongelmista huolimatta. Olen pikkuhiljaa alkanut oppia uutta asennetta, kiitollisuutta kaikesta tapahtuneesta, ihan kaikesta ja se auttaa.  Alan kyllä hahmottaa tuota Cocon juttuakin tätä kautta ja syytä siihen, mutta en vain vielä ole niin pitkällä, että saisin sen hoidettua ilman apua - ja ehkä ei ole tarkoituskaan. Ehkä tämä ymmärrys siitä riittää...

 

 

keskiviikko, 7. huhtikuu 2010

Jääkausi on ohi

Tosiaan, jääkausi on ohi! Tai no, ainakin osaksi. Saadan jo vihdoin puhua Cocolle, jopa silittää sitä, jos on rauhallisessa ja alistuneessa tilassa. Syliin sitä ei vielä saa ottaa. Kouluttaja sanoi, että syliin ehkä vuoden päästä, mutta en oikein tiedä oliko se vitsi  -ehkä ei ?

Tämän päiväinen koulutussessio meni hyvin. Minulla oli itselläni aivan hirveä päänsärky, joten jäin vain kuunteluoppilaaksi ja tytöt hoitivat varsinaisen koulutukseen osallistumisen ja hienosti meni. Olin ylpeä sekä tyttäristäni että molemmista koiristani. Kouluttaja jo taas kyseli, että kai me sitten tullaan agilityyn Cocon kanssa. Eiköhän, mutta ihan vielä ei kannata, on meillä tässä vielä työsarkaa, joten katsotaan sitten vaikka syksyllä asiaa uudestaan. Hauskaa se varmaan olisi.

Ihanaa, että päästään kuitenkin jo vähän normalisoimaan tilannetta. On tuo jääkausi rajoittanut omia kyläilyjä ja muiden kyläilyjä meillä. Vihdoin voi ottaa koiratkin nyt mukaan ja pääsee reissaamaan vähän vapaammin. Ei tiedä vaikka aloittaisin mökkikauden jo tulevana viikonloppuna  Kylläpä minun jo tekisikin mieli mennä mökille. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että saan lainata hyvien ystävieni mökkiä, joka on noin 30km päässä meiltä kotoa. Olen todella kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta!  Jos yhtään lämpenee lähemmäs +10 vaikka, niin menen varmasti...

 

tiistai, 30. maaliskuu 2010

Munarikasta pääsiäistä

Meillä jääkausi jatkuu edelleen ja nyt mukana on osaksi, erittäin lievästi, myös toinen koiramme, joka on nyt osaltaan ryhtynyt kuvittelemaan, että ehkäpä hän nyt sitten vuorostaan voisi olla se joka määrää meillä. Eipä voi, joten tartutaan tähän nyt heti, niin eipä pääse sitten äitymään niin pahaksi.

Sain yhtenä päivänä kouluttajalta luvan kokeilla Cocon silittämistä, päälaelta puoleen selkään, 2 silitystä. Ei muuta. Kun sitten lähdin töihin ja tulin takaisin kotiin iltapäivällä, niin arvaatte varmaan mikä minua odotti. Kakkaläjä . Eipä näytä meidän koiraneiti vielä kestävän silittelyjä, joten jääkautta jatkettiin. Sitä on nyt kestänyt reilut 3 viikkoa. On se kyllä aika rankkaa olla silittelemättä koiraansa, puhumatta sille ja kommunikoida vain ärähdyksin, ääntein ja elein.

Muuten ollaan kyllä edistytty, kulkee hihnassa jo paljon, paljon paremmin. Koulutusporukan kanssa kävimme metsälenkillä ja sielläkin kulki, VAPAANAKIN, aivan juuri niin kuin toivottiin. Hienoa, uskon, että kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa.

Omien käsitöiden tekemisessä on nyt pieni tauko, sillä teen tilaustyönä nyt A-linjaista palmikkotunikaa (Novitan ohje) ja projekti vie nyt neulomisaikani kokonaan. Se malli on kyllä aivan ihana tehdä ja lanka on myös upea ja mukavaa neuloa. Siitä on kohta takakappale valmis ja sitten vain etupuolen kimppuun.  Jos tilaaja suostuu, niin laitan siitä kuvan sitten, kun on valmis. Pääsiäisen aikaan saan sitä varmaan hurjasti tehtyä, kun ei olla sen kummemmin menossa reissuun minnekään ja minulla on vapaata vielä tiistainakin.

Olen nyt ottanut aamuohjelmaani lyhyen kundaliinijooga session. Ei vie aikaa kuin noin 10 minuuttia tässä lyhyessä versiossa, mutta tuo silti mukavan energisen olon usean tunnin ajaksi. Jos jonain aamuna jää väliin, niin en ota siitä stressiä, mutta yritän kyllä pitää huolen, että tulee tehtyä mahdollisimman usein. Kundaliini on vähän kuin Hathan ja Astangan sekoitusta. Liikkeet on dynaamisia, mutta helpohkoja (alussa ainakin), hengitys on tärkeässä asemassa ja halutessaan voi myös käyttää sanoja hengityksen tukena. Tämä jooga sopii minulle parhaiten. Astanga on minulle liian voimakasta ja hankalia asentoja sisältävää (leikattu polvi ja vatsa ym.) ja hatha taas aivan liian pliisua ja hidastempoista, suorastaan tylsää minusta. Koska harrastan myös meditaatiota, niin kundaliinijooga toimii hyvin myös sen tukena.

Mukavaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille!

maanantai, 22. maaliskuu 2010

Lenkille lähtöjä

Tuottaapa nyt hankaluuksia tämä koiran koulutus ja lenkille lähtö. Coco innostuu niin mahdottomasti, kun ollaan lähdössä lenkille ,että tunteja kuluu ennen kuin päästään ovesta ulos. Ihan viimetinkaan lähtöä ei siis voi jättää.

Eilen meni tosiaan noin 1,5 h yhdelle lenkille lähdössä ja iltalenkille lähteminenkin vei yli 30 min. En minä mitenkään voi käyttää tällaista aikaa, kun pitäisi aamuisin töihinkin ehtiä ja on minulla muutakin elämää kuin nämä koirat ;) Laitoin siis kouluttajalle eilen illalla vielä viestiä ja pyysin lisää vinkkejä. Ehdotti, että koira sidotaan lenkityshihnastaan meidän jonkun vyötäisille kiinni niiksi ajoiksi, kun ollaan kotona. Ei ilmeisesti sitten niin samaistuisi siihen, että hihna merkitsee lenkkiä...

Ei hirveästi vielä ainakaan auttanut. No, tosin tänään päivälenkille lähteminen vei vain 1h 10min, joten onhan siinä jo 20 min edistystä... Minua kyllä ärsyttää olla kaiken aikaa sidottuna tuohon koiraan ja tuskin se hauskaa on siitäkään, mutta kaikki keinot on nyt kokeiltava.

Meillä kun oli ohjeet muka syödä siitä Cocon kupista ennen kuin ruoka annetaan sille, niin nyt ei ole sitten 2 päivään suostunut syömään. Vähän harmittaa, koska syöminen oli kyllä yksi niistä asioista joissa ei ollut mitään ongelmia aiemmin. Eikä tässä koirassa ole liikaa lihaa ollut ennenkään.

No, kaipa tuokin tästä helpottuu. Ehkä minä vain odotan tuloksia aivan liian nopeasti.