Eilen olin aivan ihanassa meditaatiossa. On upea tunne, kun osaa pysähtyä, rauhoittua, hiljentää mielensä ja keskittyä olemaan juuri siinä hetkessä. Ja meditaatiossa tuo onnistuu, mutta matkaa on vielä siihen, että pysyisin arjen melskeissä juuri siinä hetkessä. Koiran jättisuuri pissalätäkkö lattialla, pöydälle päiväksi jätetty maitopurkki, umpijäässä olevan auton ikkunan raappausyritykset ja muut pienet vastoinkäymiset saavat sekunnissa heilahtamaan pois mielenrauhasta ja hetkessä olemisesta.

Toissailtana tunsin vasemmassa keskisormessani kummaa tykytystä, johon en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Eilen aamulla sormi oli pallopäiseksi turvonnut, punainen ja tulikuuma. Päivän aikana laskeutui hieman ja illalla kotona liotin sitä Echinaforcessa (meillä yleislääkkeenä vaivaan kuin vaivaan) ja hellin kortisonivoiteella. Eipä ollut mainittavaa vaikutusta, ainakaan parantavaan suuntaan. Aamulla pallopäisyys sormessa oli lisääntynyt ja kipu koventunut. Ei auttanut muu kuin napsia Buranaa pitkin päivää. Helpotti aina hetkeksi, mutta taitaa olla huomenna paras mennä lääkäriin. Ei taida nyt omat poppaskonstit auttaa.

Kuten arvata saattaa niin neulomisesta ei nyt tule yhtään mitään ja yleensä loistava konekirjoitukseni kymmensormijärjestelmä on muuttunut 7-sormijärjestelmäksi. Kai aivan myötätunnosta pari viereistäkin sormea on haluttomia näpyttelemään konetta. On kai parasta siirtyä TV:n ääreen, vaikka taitaa mennä olympiahiihdot ja Suomen jääkiekkopelin seuraaminen ilman neulomista tällä kertaa...