Muutama vuorokausi on mennyt hetkessä elämistä harjoitellessa ja lukiessa, sillä neulomisesta ei ole tullut mitään. Antilooppikuurinhan se sormi tarvitsi ja vasta pikkuhiljaa alkaa muuttua normaaliksi. Ehkä jo tänään uskallan yrittää neulomista. Että sitä voikin kaivata mokomaa asiaa niin paljon. Taitaa olla vähän sama olo, kun tuolla meidän pihakoiralla (lue sylikoiralla) on sellaisen päivän jälkeen, kun kaikki ovat olleet menossa koko päivän. Sitten kun vihdoin istahtaa sohvalle, se pyytää heti syliin ja päästesään sinne, käpertyy kippuralle ja huokaisee syvään. Alan nyt ymmärtää sitä paremmin... Tiedä mihin sfääreihin sitä itse pääsee, kun taas vihdoin saa puikot käteen

Tuossa joulun alla innoistuin siis tekemään niitä tiskirättejä. Teen niitä edelleen aina välitöinä, kun joku muu isompi työ alkaa hetkellisesti kyllästyttää. Ne on muuten aivan loistavia käytössä. Puuvilla imee ja kuivaa hyvin, ne voi pestä pesukoneessa, jopa 60 asteessa ja käyttää taas. Ihanan ekologista myös. Innostuin tekemään niihin enkelihahmoja ja sydämiä, ihan pelkää tasaista tai ruudullista en viitsinyt. Myyjäisissä myin niitä keittiöenkelin / tiskienkelin nimellä.

Tässä sydänmallissa käytin pohjassa pidennettyä helmineuletta, keskelle sydänkuvio. Lankana on kaksi todella ohutta puuvillaa; vaaleanvihreä ja valkoinen, yhdistettynäkin neuloin 2mm puikoilla.

Tämä seuraava on tehty peruspuuvillasta 3mm puikoilla. Keskellä enkelikuvio.

Molemmissa tiskiräsyissä reunat ainaoikein neuletta. Yksi ystäväni muuten pitää tällaista mukana jumpassa hikipyyhkeenä. Tarpeeksi pieni roikkumaan vaikka housunkauluksessa. Taidanpa tehdä myös itselleni "jumppaenkelin"...

ja kun tekee tällaisia kuvioita, niin niissä on se hauska asia, että kuvio tulee molemmille puolille