Meillä on jo pidemmän aikaa ollut ongelmia tuon meidän uusimman tulokkaan eli sen pihiksen kanssa tai sillä meidän Mutta joka tapauksessa on ottanut tavakseen tehdä isommat asiansa sisään heti, kun me olemme poistuneet kotoa töihin tai harrastuksiin. Eikä ole mitään merkitystä sillä milloin se on ulkoilutettu. Voitte uskoa, että on pinna kiristynyt ja Coco voinut hetki hetkeltä huonommin meidän kanssa.

Olin jo joulukuulla tilaillut aikaa ongelmakoirakouluttajalle, vaikka parempi nimike olisi ongelmaisäntäkouluttajalle, sillä kyllähän se ongelma useimmiten on se isäntä / emäntä. Eilen sitten vihdoin oli tapaaminen hänen kanssa ja hyvä, että oli. On meillä kai toivoa vielä.

Peiliin katsominen on aina vaikeaa. Hassua miten alastomaksi sitä tuntee itsensä, kun on toisen arvioitavana, vaikka toinen tekeekin sen kaikessa ystävyydessä ja avussa. Ja vaikka on paksut toppavaatteet päällä 

Hienoa oli kuitenkin seurata ammattilaisen toimintaa ja hänen huomioitaan jo aivan pienienkin viitteiden perusteella. Karua oli kuitenkin kuulla, että olemme toimineet kokolailla väärin tämän koiramme kanssa, joskin toisaalta aivan oikein toisen koiramme kanssa. Nyt sitten on vain löydettävät toimivat toimintamallit, jolla molemmat koirat voivat hyvin kanssamme.

Kouluttaja kyllä heitti ilmaan vihjeen myös siitä, että koira on niin loistava, että sille löytyy kyllä ottajia, jos meistä ei ole sen kasvattajaksi. Haastava koira kuulemma, ei ollut kouluttajakaan juuri kertaakaan nähnyt näin "rehvakasta" koiraa. Ei kunnioittanut yhtäkään ihmistä siinä meidän porukassa, ei edes kouluttajaa, ennen kuin kouluttaja näytti koiralle rajat.

Suurin virheemme koiran kanssa on ollut se, että olemme pitäneet sitä rakastettavana sylikoirana, kun se perimältään on armoa antamaton työkoira (rottien ym. jyrsijöiden tappaja) ja se pitkästyy ja tylsistyy ja vaikka mitä meidän kanssamme. Niinpä se on ottanut ohjakset käsiinsä ja pyörittää meitä mielin määrin niin ettemme edes huomaa ja kai ahdistuu sitten, kun me olemme poissa. Kun kuningattarella ei ole alamaisia komenneltavana. Tämän koiran kanssa täytyy liikkua ja harrastaa tai lopulta päätyy ongelmiin, sanoi kouluttaja.

On sille rajoja asetettu ja osaa tottelee mukisematta (ei tule keittiöön, kun ihmiset syövät, ei hyppää syliin kuin pyydettäessä, nukkuu omassa kopassaan), mutta ilmeisesti me emme sittenkään ole olleet tarpeeksi johdonmukaisia ja samalla tavalla toimivia koko porukka. Ja ulkoilu on aikalailla mahdotonta touhua ja alkaa olla tuskaa meille kaikille ja sehän vain pahentaa tilannetta.

Ihanaa, että olemme nyt osaavissa käsissä ja kai meistäkin kaikista saadaan vielä aikaan toimiva yhtälö. Olen pitkään haaveillut, että voisin harrastaa agilityä tämän kanssa ja ehkä se haave vielä jonakin päivänä toteutuukin